Siuronkoskelle. Reissu nyt muuten ollut mitenkään
erikoinen, mutta loppuratkaisu oli kyllä mieleenpainuva.
Noin kello 11 aamupäivällä starttasin päivän ja siinä tuli
ensimmäisen neljän tunnin aikana käytyä melkein koko
viehearsenaali lävitse, niin 20G lipoista, kuin 70P vaapuista.
Tuli koitettua räikeitä ärsyvärejä ja vähän luonnollisempaa
ja kaikkea siitä väliltä, mutta ei tuntunut nappaavan mihinkään,
muutamaa kevyttä lipan nykäisyä lukuunottamatta. Kaloja
kävi kyllä pintomassa useampiakin ja ihan hyvänkokoisiakin.
Kellon tultua noin varttia vaille kolme ajattelin, että jos ei
kolmeen mennessä tule kalaa, niin ei muuta kuin kotio ja äkkiä.
Siinä samassa keksin niinkin hullun idean, että lähetänpä
emännälle kotio viestin, että kysyy meidän 4,5 vuotiaalta Sisulta
"minkä vieheen iskä laittaa siiman päähän, lipan vai vaapun ja
minkä värisen?" No muutaman minuutin päästä tuli vastaus:
"Vaappu, jossa on pinkkiä ja sinistä." Heti juolahti mieleen
yksi 70P vaappu, jota en yllättäen ollut vielä reissulla koittanut.
Kokonaan pinkki vaappu, jossa on sinisestä folioista tehdyt raidat
kylkiin. Aattelin, että pistetään siiman päähän, kun ei omilla
"luottoväreilläkään" ollut mitään tullut, niin eipä siinä mitään
menetäkään ja kellokin alkoi jo uhkaavasti lähestyä kolmea.
Muutamat heitot heitettynä, niin sama kaava näytti toistuvan
kuin läpi päivän ei tärppejä, mutta olisiko ollut neljäs tai viides
heitto kun tärppäs. Ajattelin mielessäni, että ei voi olla totta ja
että tämä kala on pakko saada rannalle. Hetken kelailtua kala
kävi pinnassa näyttäytymässä ja se oli vielä kirjolohi, mistä
Sisun kanssa olin kotona puhunut ennenkuin lähdin. En varmaan
koskaan ennen ole kelannut mitään kalaa noin varovaisesti.
Lopulta kala oli haavissa. Siinä vaiheessa tunsi itsensä oikein
kalamieheksi, 4,5 vuotias poika kertoo vieheen minkä laittaa ja
sillä tulee heti, itse vetänyt neljä tuntia munaa pataan.
Välittömästi oli otettava kalasta kuva ja lähettää se emännälle.
Huomasin kuvan lähetyksen jälkeen, että kahden viimeisen
viestin välissä oli niinkin paljon aikaa kulunut kuin 5 minuuttia.
Hetken päästä tulee viesti: "Kyllä Sisu tietää ja hymynaama, jolla
tulee vedet silmistä." Siinä hetken itseäni keräilin ja perkasin kalan.
Menin vielä reiluksi puoleksi tunniksi kokeilemaan samalla
vaapulla, mutta "onneksi" ei sitä toista kalaa tullut. Kuinkahan
kovana kalamiehenä sitä sitten olisi itseään pitänyt :).
Vaikkei kala mikään jättiläinen ollutkaan (1020g), niin varmasti
yksi parhaimmista kaloista jota olen koskaan saanut.
Tänään savustettiin kala kummankin poikani kanssa ja oli kyllä
erityisen hyvää...Pojatkin tykkäs...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti